Serpentiiniä ja sivistyneisyyttä

Hei vaan kaikille!

Tunnen itseni välillä yksinäiseksi, enkä pelkästään koronarajoitusten vuoksi.

Viihdyn kyllä oman itseni seurassa, mutta välillä kaipaan piristystä ja hyvää seuraa.

Olen saanut viime aikoina aina välillä seurakseni naapurin koiran. Se on ihana ja vallaton kaveri. Aina iloinen tavatessamme ja häntä vispaa edestakaisin niin vauhdikkaasti, että välillä pelkään sen irtoavan siinä vauhdissa.

Pidän siitä karvakorvasta enemmän kuin useammasta ihmisestä. Verenpaineeni laskee koiraa silittäessäni ja sydämeni sulaa, kun se painautuu minua vasten katsoen luottavaisesti suoraan silmiini. Se on utelias ja leikkisä ja sillä tuntuu olevan kaiken lisäksi hyvä huumorintajukin.

Koira on myös oiva lenkkikaveri.

Ajatukseni siirtyvät nyt koirista ihmisiin.

Olen usein miettinyt ihmisiä ja hyviä käytöstapoja liittyen työpaikalla oloon.

Mielestäni yksityiselämässä kukin voi olla ja käyttäytyä miten tahtoo. 

Työpaikalle on tarkoitus mennä tekemään töitä ja siellä tulisi osata käyttäytyä asiallisesti muita kohtaan työn kuormittavuudesta huolimatta.

Tahallista ilkeyttä toista kohtaan en voi sietää.

Jokaisella on oma tapansa tehdä töitä. Pääasia lienee se, että työt tulevat hyvin ja turvallisesti tehdyiksi. Jos esimerkiksi itse en tanssi työyhteisön "johtajien pillin mukaan", ei se tarkoita sitä että olen huono työntekijä tai huono ihminen. Enkä tarkoita tässä yhteydessä oikeita esimiehiä, vaan ns. Johtajiksi itsensä työyhteisössä nostavia.

Terveessä työyhteisössä työnteko sujuu hyvässä hengessä, eikä yhdenkään työntekijän tarvitse tulla tarpeettomasti loukatuksi tai kiusatuksi. 

Asioista voi ja pitääkin keskustella, asiallisesti.

Naisvaltaiset alat voivat monesti olla ongelmallisia. Kaikki yhtä tärkeitä aloja. 

Omalla alallani ja omassa työyhteisössäni toivoisin, että edes peruskäytöstavat olisivat hallussa. Tervehdittäisiin vastaan tullessa, sanottaisiin heipat työstä lähtiessä, keskusteltaisiin asiallisesti, puhuttaisiin suoraan eikä selän takana. 

Mikäli jotakuta kiinnostaa työtoverin yksityiselämään liittyvät asiat, niistä kysyttäisiin suoraan asianomaiselta henkilöltä eikä levitettäisi olettamuksia "totena" eteenpäin.

Hyviäkin työtovereita löytyy ja onneksi heitä on paljon.

Koskaan ei kannata kuitenkaan luottaa liikaa ja kannattaakin ehkä pitäytyä keskusteluissa juurikin enimmäkseen niissä työasioissa, työpaikalla. 

Hyvää tuulta ja huumoria on hyvä ja tarpeellistakin viljellä. 

Hymy on tarttuvaa laatua.

Itse pidän työtoverit työtovereina syvemmälle menemättä. Jokainen toimii tyylillään.

Toivotan kaikille oikein hyvää vappua, rajoituksista huolimatta.